Fennia x Tulevaisuuden tähdet: ’’Boccia on tällä hetkellä ainut urheilulaji, minkä parissa pystyn urheilemaan ja harrastamaan’’

Fennia tukee Suomen Paralympiakomitean Tulevaisuuden tähdet -ryhmää. Tässä juttusarjassa kerromme ryhmän urheilijoiden tarinoita ja tutustumme heidän tulevaisuuden tavoitteisiinsa. Vuoden 2025 ryhmästä ensimmäisenä esittelyvuorossa on ryhmän tuore, jo kansainvälistäkin menestystä saavuttanut paraboccia-kolmikko.

Etenkin vaikeavammaisille urheilijoille suunnattu, Euroopassa kovatasoinen paralympiapalloilulaji paraboccia on taas 2025 lähtien ollut mukana Tulevaisuuden tähdet -ryhmän lajikattauksessa.

Ryhmään valittiin vuoden alussa kolme tarkkuuspallopelin tämänhetkistä suomalaista kärkinimeä. Vantaalainen Saila Luumi, hyvinkääläinen Vivi Virtanen ja helsinkiläinen Antti Eemeli Huttunen ovat menestyneet paraboccian SM-sarjassa, ja päässeet kilpailemaan jo myös kansainvälisesti.

Edessä on kolmikolle lupaava tulevaisuus lajin parissa, ja nyt he kertovat, mikä on parasta ja haastavinta parabocciassa.

Sama peli, eri pelityyli – luokat tuovat omat erityisyytensä parabocciaan

Boccia on petanqueta muistuttava tarkkuuspallopeli, jossa pelaajan tavoitteena on pelata omat pelipallonsa (siniset tai punaiset) mahdollisimman lähelle valkoista, jack-nimellä kutsuttua maalipalloa. Laji vaatii hyvää tarkkuutta ja keskittymiskykyä.

Bocciassa voi pelata palloa heittämällä, potkaisemalla tai käyttämällä vierityskourua ja peliavustajaa. Varsinkin vaikeavammaisille hyvin soveltuva versio boccia onkin yksi liikuntavammaisten henkilöiden suosituimpia harraste- ja kilpaurheilulajeja Suomessa.

Saila Luumi pelaa BC2-luokassa, jossa pallot heitetään kentälle käsin, eikä käytössä ole peliavustajaa.

– Paraboccia alun perin suunniteltu CP-vammaisille, ja se on myös minun vammani. Otan pallon itse tarjottimelta, joka on kiinnitetty tuoliini, ja heitän sen käsin kentälle. Meidän luokassa ei kuitenkaan voi olla “liian lievä” CP-vamma. Esimerkiksi hemipleegikot (toispuoleinen CP-vamma) eivät saa luokitusta ollenkaan, Luumi kertoo.

Luumin mukaan CP-vamma vaikeuttaa peliä siten, että henkisellä kantilla on erityisen suuri vaikutus heittämiseen.

– Kun jännittää, lihakset jännittyvät ajatuksesta. Se vaikuttaa paljon kisatilanteissa. Pitäisi pystyä hallitsemaan jännitystä jotenkin, koska mentaalipuoli on tosi ratkaisevassa osassa.

Antti Eemeli Huttusen BC4-luokassa pelataan Luumin tavoin palloja käsin heittämällä.

– Minulla on selkäydinvamma, neliraajahalvaus. Korkeasta kaularangan vammatasosta johtuen keskivartalon ja käsien hallinta on haastavaa, kolmatta kautta bocciaa pelaava Huttunen tiivistää.

Paraboccian kouruluokassa laji on myös välineurheilua, mutta heittäjillä kaikki on kiinni lihaksista ja kehosta lähtevästä liikkeestä.

– Jokainen heitto on erilainen. Kehittyminen tulee toistojen kautta, harjoittelemalla paljon. Vaatii tuhansia heittoja, jotta pystyisi pelaamaan mahdollisimman tasalaatuisesti, Huttunen sanoo.

Viime vuosina myös EM-kisoissa kiertänyt Vivi Virtanen puolestaan edustaa vaikeimmin liikuntavammaisten luokkaa BC3. Siinä urheilijat eivät heitä palloja vaan vierittävät ne liikkeelle vierityskourun avulla.

– Minulla on etenevä liikuntavamma, jonka myötä lihakseni ovat heikot, eikä voimaa ole käsillä heittämiseen. Käytän siis pelaamiseen kaksimetristä, liukumäkimäistä kourua sekä peliavustajaa.

BC3-luokassa taas peliavustajan rooli on tärkeä, ja tuo omanlaistaan tiimihenkeä yksilölajiin. Avustaja ei kuitenkaan saa katsoa kentälle eikä kommunikoida urheilijan kanssa , millä varmistetaan se, että urheilija pelaa peliä itsenäisesti.

– Vakiintunut peliavustajani Viivi Pohjasniemi-Läntelä on aina mukana pelaamassa. Peliavustajan pitää osata peliä ihan yhtä paljon kuin minun, vaikka minulla on täysi valta pelaamiseeni. Avustaja toimii vain käsinäni pallon ja kourun asettelussa. Se vaatii urheilijalta hermoja siinä kohtaa, nyt neljättä kauttaan pelaava Virtanen toteaa.

Sen ohella, että on osattava ohjeistaa oma avustaja toimimaan kuten pelissä haluaa, haastetta Virtaselle tuovat myös pelivälineet.

– Kun en pysty mun kropalla ja omilla lihaksilla säätelemään urheilusuoritusta, täytyy tuntea pelivälineet ihan todella hyvin. Jokainen pallo on oma yksilö – täytyy tietää, miten jokainen toimii. Ja tietää, miten oma kouru toimii.

Toisille vaihtoehto, toisille ainoa mahdollinen laji

Tulevaisuuden tähtien paraboccia-kolmikosta jokainen on päätynyt lajin pariin omia polkujansa.

Luumilla on ennestään yli 10 vuoden kokemus sähköpyörätuolisalibandysta, mutta muutama vuosi sitten yksilöurheilulajit alkoivat kutsua enemmän puoleensa.

– Tykkään, kun parabocciassa pystyy haastamaan ja kehittämään itseään, ja saa olla vastuussa vain itsestään. Tykkäsin myös joukkueurheilusta tosi paljon, mutta aikuisiällä halusin olla enemmän yksilöurheilija.

Huttusellakin on jo nuoruudestaan paljon kokemusta eri pallopeleistä, ja Luumin tavoin yksilölajit alkoivat kiehtoa myöhemmällä iällä.

– En ole ihan varma, mikä siinä viehätti. Ehkä jollain tapaa se, että yksilöurheilussa pääsee toteuttamaan itseään ja omalla tekemisellä kehittämään itseään eteenpäin. Pallopelit ja pisteiden tekeminen on se, mistä saa onnistumisen tunnetta. Siihen vaan jää koukkuun, kun pääsee kiinni pelin ideaan.

Huttunen korostaa, että taktiikkaa ja tekniikkaa vaativana lajina boccia on vaatimustasoltaan monialaista.

– Ei varmasti lopu kehittymisen tarve ihan heti. Tätä pystyy pelaamaan vuosia, ja silti vielä kehittymään.

Virtanen taas näkee päätyneensä juuri boccian pariin siksi, ettei hänellä ei ole ollut oikeastaan muita vaihtoehtoja.

– Boccia on tällä hetkellä ainut urheilulaji, minkä parissa pystyn urheilemaan ja harrastamaan. Parasta lajissa onkin se, että se on olemassa. Että on laji, missä pystyn kehittämään itseäni, urheilemaan ja kilpailemaan – näyttämään muillekin, että voin olla hyvä jossain.

Tavoitteet Los Anglesissa 2028

Suomella on ollut parabocciassa edustajia paralympialaisissa aiemminkin – viimeksi vuoden 2008 Pekingin paralympialaisissa.

Saila Luumin saavutuksiin kuuluu jo esimerkiksi vuoden 2024 kansainvälisestä World Boccia Challenger -turnauksesta mukaan napattu pronssimitali, joka oli Suomelle kautta aikain ensimmäinen parabocciamitali kansainvälisellä tasolla.

Samaisessa kansainvälisessä turnauksessa menestyivät myös Virtanen ja Huttunen, jotka molemmat pelasivat turnauksessa pronssiotteluihin asti.

Seuraava kansainvälinen World Boccia Challenger -turnaus käydään 9.–16. toukokuuta Liikuntakeskus Pajulahdessa, Lahden Nastolassa. Kaikki urheilijoista ovat tällä hetkellä vahvasti fokusoituneina sitä kohden.

Tulevaisuuden tähdet -ryhmä valmistaa omalta osaltaan kohti seuraavaa koitosta, mutta myös pidemmälle tulevaisuuteen kansainvälisellä tasolla. Tulevaisuuden tähdissä valmistautuneista urheilijoista moni on ponnistanut myös paralympialaisiin. Viimeksi Pariisin 2024 paralympialaisissa kilpailivat ryhmän alumniyleisurheilijat Iida Lounela ja Vilma Berg.

– Odotan Tulevaisuuden tähdet -ryhmältä, että saisin tietää, millä fyysisellä tasolla olen, ja sitten nähdä sitä kehitystä jotenkin mittaroituna, kertoo Luumi.

Kunkin ryhmäläisen lajitreenin ohella ryhmässä treenataan myös fysiikkaa ja kasvetaan urheilijoiksi psykologisella puolella. Vivi Virtanen kertookin odottavansa etenkin kaikkea sitä, mitä Tulevaisuuden tähdillä on lajitreenin ulkopuolella antaa tässä vaiheessa hänen urheilu-uraansa.

– Voisin meidän kaikkien puolesta sanoa, että tavoitteet ovat siellä Los Anglesissa 2028. Toivon, että ryhmän kautta saadaan lisää vauhtia ja resursseja sitä kohden, ja meillä olisi parhaat mahdolliset lähtökohdat omiin tavoitteisiin pääsemiseen, Huttunen summaa.