Fennia x Tulevaisuuden tähdet: Urheilun ympärille rakentunut yritys ja oma tiimi edistävät ratsastaja Laura Kangasniemen lupaavaa uraa

Fennia tukee Suomen Paralympiakomitean Tulevaisuuden tähdet -ryhmää. Tässä juttusarjassa kerromme ryhmän nuorten urheilijoiden tarinoita ja tutustumme heidän tulevaisuuden tavoitteisiinsa. Vuoden 2024 ryhmästä esittelemme ensimmäisenä ryhmään jo pidempään kuuluneen ratsastaja Laura Kangasniemen.

Maaliskuussa 2024 Laura Kangasniemi elää jännittävää aikaa. Unelma kilpailemisesta paralympialaisissa on lähellä täyttyä Suomen pararatsastajien maajoukkueen odottaessa tietoa siitä, montako paikkaa lajin suomalaisille lopulta saadaan elo–syyskuun vaihteessa koittaviin Pariisin kesäparalympialaisiin.

Suomalaisratsastajat ovat tähän mennessä saaneet kaksi maapaikkaa Pariisin pararatsastuksen henkilökohtaisiin kilpailuihin. Yhden paikan täyttäjäksi ja nimitystä Suomen paralympiajoukkueeseen odottaa ainakin lajin suomalainen kiintotähti, jo neljä kertaa paralympialaisissa kilpaillut ja Lontoossa 2012 paralympiahopealle yltänyt Katja Karjalainen. Suomella on edelleen mahdollisuus saada kisoihin toisen lisäksi myös kolmas maapaikka, joka toisi mahdollisuuden osallistua lisäksi joukkuekilpailuun.

24-vuotias Kangasniemi on niiden nuorempien ratsastajien joukossa, joilla on mahdollisuus nyt nousta paralympiajoukkueeseen ja päästä toteuttamaan tavoite, jota kohti hän on määrätietoisesti suunnannut viimeisen reilun kolmen vuoden ajan.

Kuinka tulevaisuuden tähden ratsastusura on edennyt paraurheilun huipputason porteille, ja mitä urheilija näkee paralympialaisten ohella siintävän tulevaisuudessaan?

Vammautuminen muutti suuntaa aikuisuuden kynnyksellä

Laura Kangasniemi oli 17-vuotias esteratsastajanalku Pohjois-Pohjanmaan Haapavedellä, kun hänen hevosensa maaliskuisena aamupäivänä treenin lopussa kompastui liian matalan hypyn myötä esteeseen.

Ratsastaja putosi pää edellä, sai vaikean aivovamman ja halvaantui oikealta puoleltaan, minkä seurauksena hän vietti ensin viikon koomassa Oulun yliopistollisen sairaalan teho-osastolla ja opetteli sen jälkeen uudelleen muun muassa istumaan ja kävelemään.

Toipumisen edetessä ongelmat oman kropan hallinnassa niin kaikessa liikkumisessa kuin etenkin nousussa uudelleen ratsaille olivat Kangasniemen mukaan vaikeimpia käsitellä henkisesti.

– Kun ratsastin ensimmäisiä kertoja vammautumisen jälkeen, mietin vain, kuinka minusta on voinut tulla näin lyhyessä ajassa näin huono. Tuntoaisti oli huonompi, en kunnolla pysynyt hevosen selässä ja kroppa toimi aivan eri tavalla kuin aiemmin – se oli kaikki todella erilaista, kun aiemmin selässä pysyminen oli ollut niin luontevaa ja helppoa – vaikkei tämä laji toki koskaan varsinaisesti helppo ole.

”Menneisyyteen palaaminen ei vie eteenpäin – olen kokeillut”

Kangasniemi kertoo yrittäneensä vielä jonkin aikaa hypätä esteitä, vaikkei enää kunnolla pysynyt kyydissä, ja hyppääminen oli hyvin hankalaa eikä ollenkaan turvallista.

– Oli vain käytävä se prosessi läpi ja ymmärrettävä, että hyppääminen ei ollut enää hyvä juttu minulle. Mutta hevoset eivät tuominneet, ne vain yrittivät kärsivällisesti parhaansa sen kanssa mitä pyysin – se tässä lajissa onkin niin hienoa.

Nuoren oli seuraavaksi rakennettava identiteettinsä uudelleen ja hyväksyttävä itsensä sellaisena kuin nyt oli. Samanlaista elämää kuin aiemmin ei enää voinut elää.

– Yritin kyllä, mutta ei se vain onnistunut. Yksi tärkeä oppi tältä matkalta onkin ollut, että menneisyyteen palaaminen ei vie eteenpäin – olen kokeillut, enkä kokeile uudelleen, Laura naurahtaa.

Melko pian vammautumisensa jälkeen Kangasniemi kutsuttiin mukaan Paralympiakomitean Tulevaisuuden tähdet -ryhmään, jossa hän edelleen treenaa eri lajeissa lupaaviksi tunnistettujen, eri tavoin vammaisten urheilijoiden kanssa neljällä yhteisleirillä vuodessa Paralympic Training Center Pajulahdessa.

– Alkuun oli vaikeaa käydä leireillä ja hyväksyä se, että olen paraleirillä ja yksi paraurheilijoista. Ei sen takia, että väheksyisin paraurheilijoita, vaan sen takia että oma kehoni oli muuttunut. Minulla on vamma, joka ei lähde pois, vaikka niin haluaisin. Ryhmä on auttanut kohtaamaan ja hyväksymään sen ja näkemään, että pystyn edelleen tekemään asioita tasokkaasti vammasta huolimatta. Minusta on tullut avarakatseisempi ihmisenä, ja olen ymmärtänyt, että lähes kaikki on edelleen mahdollista tehdä, vain jollain toisella tavalla kuin aiemmin.

Työura rakentuu urheilun ympärille

Kangasniemi on paraurheilu-uransa alusta alkaen rakentanut myös työuraansa osaksi urheilua. Ratsastamisen rinnalla hän pyörittää nyt Laura Kangasniemi Oy:ta, jonka kautta urheilulta jäävä aika täyttyy muun muassa puhujakeikoista.

– Yritystoimintani rakennus alkoi jo 2020 sen jälkeen, kun olin saanut paraluokituksen ryhmään IV. Kun silloin aloin rakentaa omaa urheilijabrändiä ja tähdätä täysipäiväiseen urheilijuuteen, ei minulla ollut vielä mitään – ei omaa hevostakaan sillä hetkellä. Kaikki piti löytää ihan tyhjästä, Kangasniemi muistelee.

Asiat alkoivat kuitenkin edetä nopeasti, vaikka käynnissä oli ensimmäinen vuosi maailmanlaajuista pandemiaa. Sponsoreita löytyi jo ensimmäiselle kilpaurheiluvuodelle, ja niiden sekä puhujakeikkojen pyörittäminen oman yrityksen kautta tuli ajankohtaiseksi vuonna 2023.

– Haluan motivoida ja inspiroida ihmisiä oman taustani kautta, ja antaa myös vertaistukea muille vammautuneille. Tulevaisuutta on, vaikka eteen tulisi isojakin asioita kierrettäväksi. Nykypäivänä varsinkin meillä on paljon ikävää ympärillä, mutta siitä huolimatta voi olla yhä hyviäkin asioita ja päästä eteenpäin.

”Erilaiset ihmiset pystyvät hyvin liikkumaan myös yhdessä”

Juuri puhujakeikkojen tekemistä Kangasniemi haluaakin kehittää ja laajentaa myös tulevaisuudessa, ja uralle on mielessä hahmotelmia mahdollisista suunnista.

– Olisi hienoa päästä joskus edistämään omalla työllä myös lasten ja nuorten liikkumista ja hyvinvointia, jotenkin yhteisöllistää heitä, olivat he sitten vammattomia tai heitä, joilla on jokin vamma. Erilaiset ihmiset pystyvät kuitenkin hyvin liikkumaan myös yhdessä, Laura huomauttaa.

– Itse saanut inspiraatiota Tulevaisuuden tähtien leireillä, kun olemme esimerkiksi pelanneet yhdessä istumajalkapalloa. Peli onnistuu, vaikka meillä kaikilla on hyvin erilaisia vammoja – aina halvausoireisista näkövammaisiin. Nämä pelit on varmaan olleet kovimpia pallopelejä mitä minä olen koskaan pelannut.

Ympärillä jo iso tiimi

Kangasniemi on yritystoimintansakin puitteissa ensisijaisesti urheilija, eikä kaksilta treeneiltä päivässä jää valtavasti aikaa työntekoon. Myös resurssit työssä jaksamiseen ovat aivovamman vaikutuksesta keskimääräistä matalammat.

Tulevaisuuden tähden ympärillä työskentelee nyt kuitenkin jo kokonainen tiimi: lajivalmentajan, fysiikkavalmentajan ja psyykkisen valmentajan ohella kaksi henkilöä omien töiden ohella myymässä puhujakeikkoja, ja lisäksi Kangasniemen isä avustamassa mahdollisten sponsorien kontaktoinnissa. Uusi manageri on etsinnässä edellisen jäätyä tehtävästä perheenlisäyksen vuoksi.

Brändinrakennuksessa Kangasniemeä auttaa oululainen yrityskehittäjä Hannu Savela, ja avuksi markkinoinnin kehittämiseen on valjastettu myös Leo-Pekka Tähden ja tämän siskon sosiaalisen median kehityspalveluita tarjoava konsulttitoimisto Tähti Consulting.

– On ihanaa, että on löytynyt näin paljon ihmisiä ympärille, jotka voivat kaikessa tässä auttaa. Tiimin lisäksi on vielä monia muita, jotka ovat olleet hetkittäin auttamassa tai muuten tärkeänä tukena, Laura kiittelee.

Tasaista tahtia etapista toiseen – edessä Pariisi 2024 tai Los Angeles 2028?

Samaan aikaan kun Kangasniemi on rakentanut brändiään ja yritystään, on kilpaura edennyt tasaisesti: vuonna 2021 hän voitti pararatsastuksen SM-pronssia, 2022 tuli SM-hopeaa ja siirtyminen kansainväliselle tasolle pararatsastuksen 3*-kisoissa Tanskassa ja Saksassa.

2021 saatu ensimmäinen oma hevonen Goldprins eli ”Prinssi” ehti kohdata välissä terveysongelmia, joiden aikana Kangasniemi sai Prinssin rinnalle vähäksi aikaa ratsastettavakseen Tokion paralympialaisissa Pia Reitin kanssa nähdyn Supremon eli ”Sepon”. Prinssin kanssa Kangasniemi pääsi kuitenkin kisaamaan jo läpi koko menestyksekkään viime vuoden.

Vuoden 2023 aikana urheilija eteni kotimaan hallimestaruushopean ja kolmen kansainvälisen 3*-kisan kautta jo Pohjoismaiden sekä Euroopan mestaruuskilpailuihin, ja nyt lähellä on ensimmäistä kertaa jo kisapaikka paraurheilun kirkkaimmalle areenalle paralympialaisiin.

Kun miettii, mistä kaikki lähti liikkeelle vasta vajaat neljä vuotta sitten, on urheilijan matka edennyt hämmästyttävänkin nopeasti. Jos ajatellaan Katja Karjalaista, joka vielä 61-vuotiaana ratsastaa paralympiatasolla, voi Kangasniemelläkin olla kenties vuosikymmenien mittainen ura edessään.

Ei siis hätää, vaikka paralympiapaikka jäisikin vielä tällä kertaa saavuttamatta – on helppo uskoa, että tästä urheilijasta kuullaan tulevina vuosina.

Kuvat: Hanna Heinonen

Pararatsastus

• Ratsastus on kesäparalympialaji liikunta- ja näkövammaisille urheilijoille, ja myös kehitysvammaisten urheilijoiden Special Olympics -laji.
• Paralympialaisissa ratsastetaan kouluratsastus-, joukkue- ja henkilökohtainen kilpailu. Special Olympics-kilpailuja järjestetään kouluratsastuksessa, esteratsastuksessa ja lännenratsastuksen eri lajeissa, tosin Suomessa kilpaillaan lähinnä kouluratsastuksessa ja working trail -tehtäväradoilla.
• Pararatsastuksessa liikunta- ja näkövammaiset urheilijat kilpailevat kouluratsastuksessa viidessä eri vammaluokassa, joita kutsutaan ryhmiksi. Ryhmä I on käyntiluokka, ryhmässä II mukana on myös ravi, ryhmä III on raviluokka, ryhmä IV helpompi laukkaluokka ja luokka V vaativampi laukkaluokka. Ryhmien numerot kertovat vamman laadun, eli mitä pienempi luku, sitä vaikeampi vamma.
• Pararatsastuksesta Suomessa vastaa Suomen Ratsastajainliitto. Lajia pääsee harrastamaan talleilla ja ratsastusseuroissa ympäri maan. Kansallisissa ratsastuskilpailuissa on sarjoja sekä aloittelijoille että kokeneemmille liikunta-, näkö- ja kehitysvammaisille ratsastajille, ja Special Olympics -kisoja järjestetään vuosittain.