Olen yrittäjä -podcast: Anna Puu

Uskalla, kokeile ja yritä rohkeasti.

Tämän talk show'n tarjoaa Fennia.

Tutustu tulevaisuutesi vakuutuksiin osoitteessa fennia.fi.

[musiikkia]

[musiikkia]

Mun nimi on Mikko Leppilampi, ja mut tunnetaan varmasti parhaiten esiintyjänä, -

mutta kaiken sen suurelle yleisölle näkyvän työn takana -

mäkin oon kuitenkin yrittäjä.

Tässä ohjelmassa mä istun alas juttelee -

tuttujen ja mielenkiintoisten henkilöiden kanssa -

heistä nimenomaan yrittäjinä.

Meidän tavoitteena on inspiroida sua olemaan rohkea ja luova -

sun yrittäjyydessä tai jos et vielä ole, -

mutta haaveilet yrittäjyydestä, -

jopa uskaltamaan ottaa se ensimmäinen askel kohti omaa unelmaa.

Lämpimästi tervetuloa mukaan.

Ennen kuin esitellään jakson vieras, -

mä haluun avoimesti kiittää meidän upeaa yhteistyökumppania Fenniaa, -

joka mahdollistaa meille tän ohjelman, -

mutta myös sulle sen oikeen ja välttämättömän turvan lähtee rohkeesti -

ja luovasti tavoittelemaan omaa unelmaa yrittäjänä.

Yrittämisen tukeminen on aina ollut syvällä Fennian ytimessä ja juurissa, -

ja heidän ajatuksissaan yrittäminen on enemmän kuin yritystoimintaa.

Se on tapa toimia ja elämänasenne.

Löydät vakuutukset kaikkiin tulevaisuutesi mahdollisuuksiin osoitteesta fennia.fi.

Jakson vieras on 1982 Outokummussa syntynyt laulaja ja lauluntekijä.

Hän on julkaissut viisi studioalbumia, -

ja hänen levyjään on myyty yli 200 000 kappaletta, -

ja hänet on palkittu uransa aikana seitsemällä Emma-palkinnolla -

mukaan lukien kolmella Vuoden naissolisti -palkinnolla.

Vuonna 2016 hänet nähtiin Vain elämää -musiikkiohjelmassa, -

ja vuosina 2017-2020 hän toimi myös valmentajana -

The voice of Finland -laulukilpailussa.

Hänen elämänkertakirja julkaistiin vuonna 2019.

Tänään me tutustutaan häneen ehkä vähän enemmän yrittäjänä -

ja keskustellaan taiteilijuuden ja yrittäjyyden yhdistämisestä.

Sydämellisesti tervetuloa Anna Puu.

Ole hyvä. - Kiitos.

Ai että, kiitos, kun jaksoit tulla tänne paikalle.

Kyllä, vielä voi lyllertää.

Yritän löytää ensin, yritän, löytää hyvän asennon.

[Leppilampi:] Tätä se yrittäminen on. - Tätä se yrittäminen on. Hetki pieni.

Sanon, että sä oot kyllä semmonen supersankari.

Mä tiedän, että olis ollu helppo sanoa, että hei nyt mä kuule vaan oon -

ja keskityn itteeni, enkä lähde kyllä minnekään, -

mutta ehkä se tekee vähän hyvääkin päästä liikkeelle.

Niin, ja sit, kun kerrankin pääsee keskustelemaan siitä, -

että mitä on taiteilijuuden ja yrittämisen yhdistäminen, -

eikä silleen, että mitä on taiteilijuuden ja äitiyden yhdistäminen.

[Leppilampi:] Niin. - Mielelläni.

Kyllä, hyvä. Tää on itseasiassa mulle kiinnostavaa sun kohdalla sen takia, -

ja uskon, että siksi myös katsojille ja kuulijoille, -

koska mä haluun ennen kaikkea miettii sitä, -

sä oot todella poikkeuksellinen artistina -

Suomessa ihan koskaan, koska jos aatellaan, -

että miten sä oot käynyt läpi koko tän alan -

ja kaiken sen muutosvaiheen.

Ihan ensimmäisiä kertoja se oli aika uutta, -

että oli Idolseja ja muita telkkarissa, -

ja sit siitä irtautuminen omaksi, arvostetuksi, -

vakavasti otettavaksi artistiksi, musiikin tekijäksi, -

ja sit kuitenkin vielä tää muutos siihen, -

että nyt meillä onkin yhtäkkiä kaikki striimi, kaupalliset yhteistyöt -

ja isot areenakeikat, ja yhtäkkiä se muuttuu todella isoksi toiminnaksi.

Koko tää kaari, ja me päästäis sinne helpoiten niin, että me alotetaan ...

Paljon meillä on aikaa? - Nimenomaan.

Osa yksi alkaa nyt. - Joo.

Sieltä ihan lähtökohdista, että mua kiinnostaa se vaikutuspiiri, -

mistä sä oot lähtenyt ja kasvanut, että Outokumpu?

Siis ihan asuitte siellä? - [Puu:] Kyllä, ihan siellä asuttiin.

Mun vanhemmat ei oo kummatkaan kotoisin sieltä.

He on kasvanut oikeestaan Vaasassa.

Mun isä oli silloin ammatiltaan geologi -

ja äiti oli käynyt sitten juridiset opinnot.

Sit isän työn perässä muutettiin Outokumpuun.

Mä oon meidän perheen toinen lapsi.

Mun isoveli on syntynyt Turussa, ja mä oon sit ainut meidän lapsista, -

joka on syntynyt virallisesti Outokummussa.

Tosiaan mun isä on geologi, ollut Outokumpu oy:llä töissä forever, -

ja mun äiti oli ihan siis pankissa töissä -

ja sit myöhemmin siirty kunnalle, -

ja siellä oli oma polku ja näin pois päin, -

mutta hän teki merkittävän uran sit siellä.

Joo, mut ei sinänsä yrittäjyyttä? - Ei millään tasolla.

Mistä sitten, onks musiikki ja taiteilijuus ollut siellä, -

että mistä se sun artistius on sitten kummunnut?

Toi on itseasiassa aika vaikee kysymys, koska musta tuntuu, -

että se on vaan semmonen asia, mitä mä oon aina tehnyt, -

että kaikki päätökset ja kaikki, mikä mua on kiinnostanut, -

niin on ollut jollain tavalla, -

vienyt mua taiteilijuuteen päin, mutta sitten mun järkiminä on ollut silleen, -

että täähän ei oo siis mikään ammatti, -

että lähenpä opiskelemaan sit kuitenkin.

Sitä kautta mä sain joskus lukion tokalla päähäni, -

että jakkupukulinjalle, kauppakorkeekoulu.

Sit mä muutin Turkuun heti kirjoitusten jälkeen -

opiskelemaan kauppakorkeeseen. - Joo.

Itsessään tavallaan tiesinkin ja mua sen takia oikein kiehtookin, -

että mennään toi reitti, koska sitä helposti usein ajattelee ulkoapäin, -

että joko sitä yrittäjäksi synnytään, -

että se on syvällä jossain suvussa, tai täytyy käydä tietyt koulut -

tai että taiteilijaksi varsinkin synnytään, -

ja pitää olla tietty verkosto ja vaikutuspiiri, missä kehittyy, -

mut kun se ei vaan mee niin. - [Puu:] Niin.

Sulla on joku intohimo, ja se lähtee viemään, mutta on vaiheita.

Sulla on selkeesti ollut myös ymmärrys siitä jotenkin, -

että kyllä tässä yhteiskunnassa täytyy jotenkin myös pärjätä -

sen normien mukaan, että ei sitä vaan taiteella ja pyhällä hengellä mennä.

Niin. Siis mä luulen, että se akateemisuus ja pyrkimys siihen, -

se tulee mun vanhemmilta, vaikka mä en muista kertaakaan, -

että meillä ois käyty keskustelua, että mihin mun pitää nyt mennä opiskelemaan.

Mä oon saanut kyl ihan itte päättää, ja siihen on kannustettu, -

paitsi silloin, kun mä oisin halunnut pois kotoo muuttaa -

16-vuotiaana taidelukioon.

Silloin mä en saanut lupaa. - Okei, et silloin oltiin vielä, -

että nyt on liian varhaista antaa vapaat kädet.

Ei saanut lapsi lentää viel pesästä siinä vaiheessa, -

ja ei siinä mitään. Ihan hyvin tää on mennyt ilman sitä taidelukioo.

Sul on kulkenut kuitenkin, vaikka sä oot aatellut tätä jakkupukulinjaa -

ja Turun kauppista ja muuta, että sä ehdit asettua siihen maailmaan, -

mut sul kulkee kuitenkin mukana kitara koko ajan?

[Puu:] Joo.

Tunnettiinks sut sellasena, että aina, Anna, vedä joku biisi?

Sanotaanko, että sit opiskelijabileissä aina jossain vaiheessa iltaa -

henki alko puhuttelee.

Mä olin kaks viikkoo suurin piirtein käynyt kouluu, -

niin sit me kasattiin -

semmosen poikaporukan kanssa bändi, -

ja me soitettiin eri koulujen bileissä.

Coverbändi, mikä meil oli siin pystyssä, -

et se on ihan sama, minne on mennyt elämässään, -

niin aina löytyy aika nopeesti ihmisiä siihen ympärille, -

kenen kans voi toteuttaa sitä suurinta intohimoaan.

Varmasti voisin ajatella, että siinä vaikutuspiirissä, -

että sähän tietysti aina hakeudut ja ajaudut, -

ja se aika nopeesti myös löytyykin.

Samanhenkiset ihmiset muodostuu ympärille, -

ja sitä kautta rupee ruokkii omaa intohimoa, mutta tuliks se ulkoapäin, -

se kannustus, että hei, että lähde suuntaamaan kohti musauraa -

tai mee osallistumaan Idolsiin -

vai onks se ollut sellanen, josta sä oot selkeesti -

jo pienestä tai nuoresta asti haaveillu, jotenkin poptähteydestä tai?

Mä oon enemmänkin aina päätynyt tilanteisiin, missä, -

no tuuk sä Anna laulaa ton soolon -

tai että Tellervo Koivisto tulee Outokumpuun vierailulle, -

että pitäis keksiä jotain ohjelmaa, niin mä oon silleen, et minä voin laulaa, -

tai ollaan jossain ulkomaanmatkalla perheen kanssa, -

ja bändi rupee soittaa Lambadaa, niin mä oon silleen, että minä osaan tämän tanssin.

Menenpä tanssimaan kaikkien iloksi tonne ravintolan eteen.

Mä osaan kertsin. Voinks mä tulla vetää sen?

[Puu:] Se vaan, et en mä oo koskaan miettinyt, et onks se haave.

Ja niin kun sanoin, niin kun ei oo suvussa mitään semmosta, -

ei meillä oo ketään taiteilijoita, ei mitään, -

niin en mä osannut ajatella sitä varsinaisesti ammattina, -

mut se on vaan semmonen, et hei, mä tykkään tästä.

Tää on mun juttu.

Se on itseilmaisumuoto, et en mä osaa, -

sitä on aika vaikee sanoo, et millon siit sit loppujen lopuks tuli haave.

Ehkä sitten, kun asiat ei edelleenkään varsinaisesti puhutellut -

tai loksahtanut paikoilleen siellä kauppakorkeessa.

Sit on silleen, et ei hemmetti, -

et mä ihan kohta valmistun täältä, mul on gradu enää tekemättä -

tai osittain tekemättä, ja sit mun pitäis mennä töihin, -

ja mä en edelleenkään tiedä, mitä mä haluun tehdä.

Mistä tää kumpus sitten, -

puhun nyt koko ajan Outokummun takia varmaan kumpuamisesta, -

mutta tämä outo kumpuaminen siihen?

Tuliks se ulkoapäin vai mimmoset tilanteet johti siihen, -

että sä oot siellä Idolsissa?

Varmaan viimeinen sysäys oli se, kun rupes tulee telkkarista mainoksia, -

että haetaan kokelaita, -

mutta kyllähän mä olin saanut vuosien varrella paljon kannustusta -

ja kommentteja siitä, -

et hei, sulla on kiva ääni, -

et sähän osaat laulaa ja soittaa.

Se oli asia, mikä ei ollut vierasta, -

et Anna puhkee laulaa yhtäkkiä.

Ehkä se alko hiipuu jossain vaiheessa, -

et mä en enää hirveesti esiintynyt ihmisille, -

ja sit, kun se vietiin multa pois tai ei viety, -

vaan mä muutin Helsinkiin, ja mulla ei ollut väylää enää samalla tavalla, -

niin sit se alko puskee todella.

Mä kävin kattoo paljon keikkoja ja muuta, -

ja sit se rupes olee semmonen painekattila melkein, -

että nyt, jos mä en pääse, -

et mä en tiedä, mihin mä toteuttaisin kaikkee tätä, mitä mä haluun tehdä, -

ja sit tulee se mainos televisiosta. Sillon se tuntu semmoselta -

[laulaa].

Siinä se vastaus on.

Se, että mä loppujen lopuks tein sen päätöksen, -

et mä haen sinne, niin sekään ei ollut ihan yksiselitteinen.

Ei se ollut mikään, että kaikki on silleen, et jes, hyvä meininki, -

et paras keksintö ikinä.

Niin, ja se oli varsinkin, kun ei ollut vielä tietyl tavalla todistanut itseään -

myöskään Suomessa ja ei ollut myöskään ala muokkautunut näin vahvasti -

tähän suuntaan, että nää on establisoituneet, -

tällaiset formaatit ja muuta, et se ei oo enää mikään toisarvoinen.

Jos mietitään niin, hypätään kohta vähän eteenpäin, -

mut et sä päädyt Knipin ja noiden kanssa vääntää -

oikeesti taidepäissään ihan mielettömän upeeta ja syvällistä musaa -

ja voittaa Emma-palkintoja ja muuta, -

puhumattakaan Hartsu-keikoista, -

niin silloin ei välttämättä siihen aikaan ajateltu niin, -

et Idols on se reitti, mistä tulee ehkä katu-uskottavin artisti?

No ei todellakaan. Se oli ehkä se isoin -

pala mulle purtavaks, -

että kun on ite niin, -

niin musiikissa marinoitunut ihminen, -

ja sillon olin vielä aika tiedostavakin sellainen.

Se ajatus siitä, et mun uskottavuus kärsii, -

niin sitä joutu oikeesti puntaroimaan.

Mut jotenkin toi kuulostaa kans tosi rohkeelta, -

ja ikään kuin, jos ei tietäisi toisin, vois ajatella, -

että graduu vaille valmis kauppakorkeen käynyt ihminen, -

joka tietää omat kykynsä, tuntee markkinaa -

ja osaa tietyl tavalla suunnitelmallisesti tehdä tämän, -

että menen suoraan suurelle alustalle, -

teen itseni tietoiseksi, ja sit mul on pläni valmiina.

Ei tainnu mennä ihan niin? - No ei se tainnu ihan niin mennä.

Mä luulen, että sillon, kun on kyse intohimoasioista, -

niin sä et ees mee tolle tasolle, -

vaan se on vaan joku semmonen ajuri, -

joka puskee sua eteenpäin, -

ja sit kaikki, mitä siitä tulee, -

niin sit sitä vaan elää niiden tilanteiden mukaan -

ja tekee päätöksiä aina siinä hetkessä.

Sit ehkä myöhemmin on vasta tullut se, -

että osaa piirtää vähän suuntaviivoja tulevaisuuteen, -

mut mitä nyt viime vuosi ja tää vuosi on osoittanut, -

niin niittenkin piirtely on jotenkin.

Niin, mahdotonta, -

mut tää, et sulla on jonkinnäköinen ymmärrys siitä tai suunta, -

että tota kohti mä haluun mennä, niin Idols meni aika hyvin.

Joo. Mä aattelin sillon, että jos mä pääsen semifinaaliin, -

niin sit mä oon tyytyväinen. Mä aattelin, -

et jos mä löytäisin sielt ihmisiä, jotka ois samanhenkisiä kuin minä -

ja sit tapahtuis jotain, perustettais bändi tai jotain muuta vastaavaa, -

mut sit tietenkin nälkä myös kasvo syödessä, -

ja sitä rupes haluamaan tosi paljon, sitä menestystä kilpailussa.

Sen myötä tietysti, niin se oli varmaan aika valmiina, -

totta kai nähtiin jo se sun tyylilaji, -

ja sit ehkä ruvettiin vähän jo hakeekin siinä, -

että onks se sellanen singer-songwriter -meininki ja toi soundi, -

mutta ei ollut kuitenkaan hirveen vahvasti vielä omissa käsissä?

Itseasiassa se vuosi, kun mä olin Idolsissa, se oli neljäs tuotantokausi, -

niin siel oli tehty semmonen periaatepäätös, -

että annetaan näille nyt aika vapaat kädet, -

et siel ei kovinkaan paljon ohjailtu meitä mihinkään suuntaan.

Mutta sen jälkeen, että tulee levytyssopimus ja lähdetään tekee?

Toki tommoset, sit, kun levy-yhtiön tyypit astuu mukaan kuvioon, -

mikä tarkottaa sitä, että ne rupee vähän scouttaamaan ja haastattelemaan -

ja ruvetaan yhdistämään sitä, et mikä mua kiinnostaa, -

ja kohtaaks se heidän intressiensä kanssa.

Tavallaan se, mihin mua hyvin selkeesti ohjattiin sillon, -

oli se, et se musiikki olis suomenkielistä, -

ja mulle se oli aluks aika iso kynnyskysymys, -

mut me sovittiin, et kokeillaan.

Onpa hurja ajatus, kun tietysti nyt ei tulis mieleenkään.

Kun sanoo Anna Puu, niin se on tietysti, -

ennen kaikkea lyriikat vielä ja suomenkieliset sanotukset, -

mitkä osuu ja kaikki se soundi, -

niin totta, että on miettinyt sillon, että tekis englanninkielistä.

Mihinhän se ois sitten ajanu? Kuka tietää.

No ei varmaan erityisemmin yhtään mihinkään, -

mutta onneks sitä ei siin nuoruuden ehdottomuuspäissään -

kuitenkaan ollut niin ehdoton, et ois pistänyt vaan vastaan, -

vaan oli avoimin mielin, et kokeillaan, -

et jos se rupee puhuttelee, -

ennen kaikkea minua, koska musiikin pitää aina puhutella tekijäänsä ensin, -

niin sit ok.

Kuinka vahvasti sulla on ollu ja missä vaiheessa sä oot huomannut, -

et nyt tää on sun omissa käsissä?

Vaatiks se sen, et sä jollain tavalla lunastat jonkun tason -

tai jonkun sellasen, että sun mielipiteet, -

et se on kiistatonta, et sua kuunnellaan ja luotetaan siihen, -

että se, miten näät tän asian, niin tulee todennäköisesti toimimaan?

Missä vaiheessa sä koit, että nyt tää alkaa olee sun käsissä, -

et nyt sä oot kuskin paikalla?

Mul on semmonen käsitys jo aika alkuvaiheessa siitä, -

että sä saat niin paljon sitä sananvaltaa -

kuin sä otat sitä periaatteessa.

Jos sä esität sun keissin tarpeeks vakuuttavasti -

ja sä kerrot, mitä sä haluut, niin sehän vaan helpottaa kaikkia.

Se helpottaa kaikkien ympärillä olevien ihmisten työntekoo, -

kun se, jonka puolesta sitä työtä tehdään, tietää, mitä se haluaa.

Ehkä mun kohdalla onni on ollut myös siinä, niis ihmisissä, -

ketä siinä mun ympärillä on ollu.

Jo heti jotenkin aluks tuli kolme ihan huikeeta musatyyppiä, -

Immosen Jukka, Lasse Kurki ja Knipi, -

jotka on mun ne luottotyypit.

Sen ansiosta sitten taas, kun se homma toimi niin hyvin, -

niin levy-yhtiöltä ei pidetty niin tiukkaa puristusotetta.

Sielt tultiin sillon tällön kuuntelee ja fiilistelee, -

et kuulostaa hyvältä.

Siin on niin monta asiaa, jotka vaan meni oikein, -

et sit synty ittellekin semmonen olo, et kyl tää tästä, -

mua kuunnellaan.

Näik sä ite sen kaiken potentiaalin -

vai luulek sä, et siin oli nimenomaan nää tuottajat -

tai jotkut, jotka näkee sen, -

että onks se se ääni, toi persoona, -

meil on selkee visio, että tää voi olla aika rajatonta, tää tekemisen meininki, -

vai näik sä sen ite?

Mua kiinnostaa se, että osasit sä nähdä kaikki nää mahdollisuudet?

Näit sä jo ittes täydellä Hartwall Arenalla vetämässä megaluokan keikkaa -

tai kaikki noi kolme kertaa Vuoden naissolisti Emma?

Kaikki se ikoniasemaan pääsy jotenkin, -

mitä sä nyt oot, niin millon sä näit sen itse, sen mahdollisuuden -

vai tapahtuks se vaan taas silleen ... - Ei, kun ne vaan tapahtuu, -

ja sit ne tilanteet tulee. Sit sä oot silleen, et oho, mahtavaa.

Tää toimii. - Sit seuraavana päivänä eteenpäin.

Ja se, mikä itseasiassa musiikkialassa on semmoinen, -

mikä pitää jalat maassa, on se, että mikään ei oo koskaan itsestäänselvyys.

Se, et sä menestyt yhdellä levyllä, niin ei todellakaan tarkoita sitä, -

et se tapahtuu kaikkien levyjen kohdalla, -

tai että sä säilytät jonkun sortin aseman.

Toki sit, kun sitä katalogia alkaa olla paljon, niin sil on vaikutuksensa, -

sil suurella määrällä musiikkia, mitä sä oot tehny, -

mut ei se tarkoita yhtään mitään.

Miks sä luulet, et noi innostu niin paljon, -

vaikka Lasse ja Knipi ja Jukka, tekee sun kanssa nimenomaan noin tiiviisti töitä?

[Leppilampi:] Oliks se sun ääni vai onks se se persoona? Mikä se on?

Sitä sun pitää kysyy heiltä. - [Leppilampi:] No kysytään suoraan, -

Jukka? - Ook sä kuulolla?

Nyt puhut musta pelkkää hyvää.

[Leppilampi:] Nyt täs tuli suora kysymys Annalta iteltään, -

että mikä siinä oli, mikä Annassa oli, joka niin sytytti?

[Leppilampi:] Oliks se se soundi? Oliks se se persoona?

[Leppilampi:] Miks ne nappasitte niin vahvasti kiinni siihen yhteistyöhön?

No, kun ei tavallaan tuntenu henkilöö siin vaihees vielä, -

niin totta kai se on ollut se soundi sillon ens alkuun, -

mutta tulihan sieltä persoona mukana, ja se valloitti, ja kaikki oli.

Ehkä tos vielä, kun kuunteli pienen pätkän teidän keskusteluu, -

niin tavallaan se, mitä Annakin sano siit visiosta, et siit tuli saman tien olo, -

et täl projektilla on nyt selkee visio, -

ja ehkä se siinä alkuhetkinä tuli kollektiivisesti meidän koko jengistä, -

mutta totta kai Anna sitä omalla meiningillään liidaa.

Visio on tosi tärkee, vaikka se on tosi hähmänen ja utunen ja kaikkee, -

mut se, et tiedetään, mitä ollaan tekemässä, niin se on tosi tärkeetä.

Täs proggigsessa ei ollu mun mielestä ikinä semmonen olo, -

että täs ei tiedetä, mitä täs tehdään.

Se lähti tosi hyvin jo liikkeelle sillon.

Me päästiin aika nopeesti liikkeelle, -

ja ne on viitottanut sitä oikeestaan tähän päivään asti, sitä tietä.

Se tuntuu, et täähän on kivaa ja menee luontevasti, -

ja silloin usein tulee hyvää musaakin.

Tässä nyt oikeestaan, kun me saatiin sut tähän -

hienolla aasin sillalla. - Luulin, et heität ihan läppänä, -

että otetaanpa yhteyttä.

Tää on ihan mahtavaa, koska hienoo, et päästiin yllättää, -

ja se avaa aina vähän tunnekanavia eri lailla, ettei olla tietoisia siitä, -

mutta se, kun puhutaan, me ollaan kuitenkin yrittäjyyden äärellä tietyllä tavalla -

ja mietitään ja pallotellaan vähän tätä artistiuden ja yrittäjyyden dynamiikkaa -

ja sitä tasapainottelua, niin nyt heti on pakko totta kai kysyä tätä, -

että kun on tuottaja, jolla on selkeä visio siellä studiossa, -

ja sitten on artisti ja taiteilija, jolla on oma selkee visio siellä, -

niin kumpi tälläses tapauksessa, kun teillä Jukka on vaikka itsellä semmonen, -

et hei nyt toi soundi, Annan tuoma visio, -

nyt meil on oikeesti levy-yhtiönkin suuntaan, -

ja muutenkin meil on pläni nyt, -

niin kumpi siel on pomo loppupeleissä?

Onks se tuottaja vai artisti? Mitä sanoo Jukka?

Kyl se on pakko olla artistilla lähtököhtaisesti, et ei se ...

[Leppilampi:] Anna osotti sua.

Niin, mut mä jotenkin koen silleen, -

ehkä se on silleen, mut mä väitän, et siel taustalla, -

kyl mulla on aina semmonen olo, että mä teen töitä sille artistille -

ja mä teen töitä sen artistin hyväks.

Tavallaan se yleisvisio, mikä sielt tulee, se kuningasajatus, -

niin kyl se tulee sielt mun pöydälle, mun luokse, se juttu, minkä mukaan mä operoin.

Totta kai sit on paljon semmost mikromanageeraamista -

ja snare soundei ja vähän kaikkee tollast höpsöö, mitä voi päätellä, -

että no kyllä minä tästä päätän, mutta kyllähän lähtökohtaisesti kumminkin se, -

et mihin se menee, se yleisfiilis, -

mut se on semmonen, mä väitän, -

et siin ei tarvii olla semmosta oloo, että joku on se pomo.

Siitä ei usein sanotakaan mitään sen enempää ääneen.

Sen vaan aistii siel huoneessa ja tilassa, et nyt täs tiedetään, -

mitä täs tehdään. Sit, kun tiedetään, mitä siel tehdään, -

niin sit se usein, nää tämmöset, et kuka on pomo ja kuka päättää -keskustelut, -

niin menettää vähän merkityksensä.

Sit, jos kukaan ei oo pomo, niin sit sen huomaa.

Silloin usein asiat menee ihan pitkin vitsiä, sanoisin näin.

Ja nyt tiedetään, sä oot tossa jo sanonutkin sen, -

että Annalla on ollut niin vahva, et on ollut helppoo, -

kun on ollut niin selkee myös se visio itellä siellä, -

mutta jos nyt kuitenkin käytetään sitä sanaa pomo, -

että me ollaan tämmösessä yritysmaailmassa, -

vaikka ehkä sekin on vähän semmonen pölyttynyt ajatus.

Kun esimerkiks, jos puhuu vaikka jonkun Supercellin Ilkka Paanasen -

tai Miki Kuusen kanssa Woltista, uusia tech-firmoja ja muuta, -

niin ne sanoo, et semmonen hierarkiattomuus ja vapaus, -

että kaikilla on oma vapaus tehdä sitä omaa juttua ...

Niin, no silleenhän se meillä on mennyt aika orgaanisesti, -

että kaikki tuo jonkun panoksen siihen pöytään.

Niin. Toi kuulostaa siltä, että itseasiassa ehkä muu yritysmaailma -

ja kulttuuri omaksuukin enemmän ehkä tälläsistä asioista, -

missä on niin vahvasti se luovuus läsnä, -

et se ei olekaan sitä tulostavottelua Exceleillä tai muilla, -

vaan kaikki on siitä kiinni, että se itse sisältö on hyvää.

Sen ilmapiirin luominen, mut samaan aikaan miettien, -

että tämä myy. Siinä on joku kuitenkin tulosvastuu johonkin suuntaan, -

niin miten sä näät Jukka sen asetelman itse, -

eli taide versus kaupallisuus? Mimmonen paini se on?

On se silleen iso paini, mut et samaan aikaan sit, -

kun ne molemmat jotenkin loksahtaa paikalleen, niin sit siit tulee semmosta -

aika kivaa, siit tekemisestä, koska kyl mä silleen jaksan uskoo edelleenkin, -

et hyvät laulut myy ja hyvät tallenteet myy myöskin.

Mä en ite ehkä erota sitä ihan kauheesti, -

ja sen takii mä koen, että mulla ei oo ollut ristiriitaa tai painetta, -

et mä joutuisin ikinä tekee jotenkin, ainakaan itse, -

oman estetiikan vastasesti hirveesti asioita ja muuta.

Mä löydän sieltä sen kivan, millä mä viihdytän itseäni, -

mut onhan se totta, et kyl tulee niit paikkojakin.

Ei aina oo pelkästään kivaa ja nastaa ja jee, -

ja yritetään tehdä radiomusaa ja sitten ne aina onnistuu.

Eihän se niin mene, et se on ehkä, -

ne keskustelut pitää vaan käydä tarpeeks ajoissa, -

ja musta oli hyvä, mitä sanoit Mikko siitä luovasta tilasta, -

et musta pitää olla vapaa. Mä koitan ite ainakin vähän pitää ne keskustelut -

niistä tavallaan, miten mä sanoisin, -

että millasta musaa pitää tehdä radioon tai millasta tonne, -

niin mä yritän pitää vähän ne fiilikset ja ajatukset ja lauseet -

poissa niist pöydistä, missä sit ollaan siinä luovassa ympäristössä.

Kumminkin aina ne uudet, siistit jutut on ne, mitkä pitää päästä kuplimaan, -

ja usein ne sitten menestyykin, ja ajatukset ja ideat.

Ehkä tää on se, et mä yritän pitää ne keskustelut eri pöydissä ja vaiheissa, -

et eka voidaan kreiseillä ja tehdä musaa ja sitten käydään analyyttisemmin läpi, -

et voiks tämmönen musa esimerkiks soida radiossa. Sit palataan takas sorvin ääreen.

Anna tos ite sano ... - Tälleen epäselvästi.

Ei, tää on erittäin mielenkiintoista, -

ja aina nää on juttuja, mitkä avaa keskusteluita, -

ja ne jatkuu sitten eri platformeilla tuolla, -

mutta Anna itse oli vähän sitä mieltä, -

et asiat on vaan hetkessä tapahtunut, että ei oo ollut sellasta selkeetä visiota, -

että kahdeksan vuoden päästä muuten vedämme Hartwall Arenan täyteen, -

ja siinä vaiheessa olemme täällä. Mikä sun näkökulmasta näin huipputuottajana -

ja alan ammattilaisena, jos aattelet nyt ihan puhtaasti Annaa artistina, -

niin sillon, kun te ootte ekan kerran ruvennu tekee, -

niin onks siin ollu jotain sellasta, että tämän takia me tiedetään, -

että tämä artisti, Anna Puu, tulee menestymään -

ja tekee tälläsen uran? Onks sen nähny jo sillon, ja mikä se on ollu?

Kyl mä väitän, et sen silleen tuntee, et nyt me ollaan tosi hyvän asian äärellä.

Kyl sen fiiliksen aina sielt kyl löytää, -

et kyl mä ainakin aina tiedostan, et okei, et nyt tää on aika magee juttu, -

mut se on ehkä, kun ollaan ekojen levyjen parissa pyörimässä, -

niin sithän se on vaan semmosta fiilistä, et sille linnulle on pakko antaa -

sen verran siipee alle, et se pääsee vähän lentää ja kattoo, -

ja sit sen usein näkee. Ehkä suunnitelmallisuudet ja tollaset -

tulee vast kolmannen, neljännen ja viidennen levyn kanssa.

Esimerkiks, jos Annakin buukkaa Hartwall Arenan -

vaikka puoltoista tai kaks vuotta ennen tai mitä ikinä ne ajat onkaan, -

niin sehän tarkottaa, et siin pitää tehdä tiettyi asioita, tapahtuu ennen sitä.

Ne on sit semmosta ja jokaisella artistilla, -

et tiettyi juttuja ja etappeja pitää tavoittaa siinä -

ennen kun mennään vaikka isolle areenalle, -

niin kyl mä ainakin ite ajattelen yleisesti tälleen.

Ei Annakaan ehkä ihan sitä voi kiistää, -

että kyllä sitä suunnitelmallisuutta on ollut tässä viimeisinä vuosina kuitenkin.

Niinhän mä sanoinkin äsken, et ne tuli vasta myöhemmin, -

ne suunnitelmallisuudet.

Rupee näkee, et nyt rupee olee aika lailla yleisöä sen verran -

ja tietää, et kysyntää on, ja me voidaan rupee nostaa tätä?

Niin, että on mahdollisuus suunnitella.

Siitähän se on kiinni myös. [Immonen:] Kyllä.

Sitten, jos tapahtuu näin, että versus siihen, että te olette ikään kuin, -

mä heitän nyt, kärjistän näin, että ennen ensimmäistä levyä -

tai sillon, kun ne ootte ruvennu tekee yhteistyötä, -

niin Anna on ollu, tää on nyt mun tällästä kärjistämistä, -

kiitollinen siitä, että kiitos, että mä saan tehdä teidän kanssa, -

niin missä vaiheessa se on kääntynyt tai onko kääntynyt niin, -

että te ootte, että kiitos, että me saadaan tehdä edelleen sun kanssa?

Onks asetelmat muuttunu?

Niin kauan kun tuolla on joku muu soittamassa ja laulamassa yleisölle -

kun minä itse, niin mä oon vaan kiitollinen, et joku tekee mun kaa hommia.

Äläs nyt. - Kyl se lähtökohtaisesti niin on.

Sanon tän kuitenkin silleen, että mun mielestä esiintyvät artistit -

kaikessa muodossa on sellasii yksisarvisii sit kuitenkin, -

et niit ei oo sit ihan niin paljoo.

Mä väitän, et kyl aina löytyy tyyppei, -

ketkä tekee hyvien artistien kaa musaa, -

et kyllä lähtökohtaisesti haluaisin näin aatella.

Kyl mä oon ainakin äärimmäisen ilonen siitä, -

että mä saan tehdä hyvien artistien, kuten Annan kanssa, hommia.

Loistavaa. Kiitoksia Jukka. Me päästetään sut sinne hommiin jatkamaan.

Kiitän tästä yllätyksestä. Tää oli hyvä, osu ja meni maaliin.

Kiitos. - [Puu:] Moikka.

Hyvii keskusteluja. - Te näätte varmasti.

Me nähään kotona. - Niin, moi!

Mitä fiiliksiä päällä nyt?

Mä harvoin punastun, mut tos aluks mä vähän punastuin, -

kun tuli jotenkin ... - [Leppilampi:] Komee mies sinne.

Niin, nimenomaan.

Tää on tosi mielenkiintonen, totta kai toi asetelmanakin.

Ei tarvii lähtee sitä ruotii sen enempää. Kaikkihan ymmärtää sen, -

että jos kemiat kohtaa ja on paljon tekemisissä ja samankaltaisuuksia, -

niin suhteetkin voi syventyä ja muuta, -

mutta tää asetelma, että kun Jukka Immonen on kuitenkin aika -

legendaarisen kova ja arvostettu tuottaja. Kaikki haluais tehdä sen kanssa ...

Mulla ei ollu siis mitään käsitystä, et kuka on Jukka Immonen, sillon, -

kun mä oon menny studioon ekan kerran. Mä sit kuulin vasta, -

kun en mä erityisemmin ollut kiinnittänyt suomalaiseen musakenttään -

mitään huomiota, et mä tiesin Lemonatorin ja Lasse Kurjen -

ja Egotripin ja Knipin, mut en mä tienny, kuka on Jukka Immonen.

Jotenkin en mä ajatellu, en mä tuntenut mitään tuottajamaailmaa -

tai ajatellu, et olispa kiva päästä ton tuottajan kaa tekee.

Sit olen kyllä tässä vuosien varrella oppinut ymmärtämään, -

että, no onhan se nyt ...

Teil on kova jengi. - [Puu:] Meil on kova jengi, -

ja kyl me aina ihmetellään sitä edelleen, et jos sä kysyit tossa äsken, -

et onks se asetelma vaihtunut, niin se on enemmänkin ehkä sitä, -

et me kollektiivisesti ihmetellään edelleen, kun mennään tekee yhessä musaa, -

et miten tää onkin jotenkin niin helppoo yhessä.

Mulla on ihan liian ruususet kuvat siitä, -

et miten helppoo musiikin tekeminen on, -

kun me saatetaan mennä biisileirille jonnekin, vetäytyä vaikka kaheks yöks, -

ja meil on sen jälkeen puolen albumin materiaalit valmiina.

Tää kuulostaa nyt taas kerran, mä käännän ikään kuin punaisella langalla -

tähän yritysajatteluun.

Jos miettii sitä, et te ootte laittanu firman pystyyn.

Siel on eri osa-alueita ja alihankkijoita mukana.

Sit teil on selkee visio, et mikä tää tuote on.

Sit te rupeette kerää materiaalia ja asiakaspinta-alaa, -

ja sit teil on seuraavia steppejä, laajentumisajatukset ja muuta, -

niin sitten pääsette kohti sitä seuraavaa leveliä.

Jos aatellaan nyt ihan, et puretaan nyt se, -

et me ymmärretään, et mikä tää ekosysteemi on kauttaaltaan.

Kun aatellaan vaan, et artisti Anna Puu, niin se ei jää siihen todellakaan, -

vaan siel on nimenomaan tuottajat, sit siel tulee bändi, -

siel on tekniikkafirmat, siel on tapahtumat, venuet, levy-yhtiöt, -

siel on matkustaminen, majoittaminen, yhtäkkii se rupee resonoimaan, -

niin kiteytetään se tässä yhdessä hankkeessa, Hartwall Arena keikka.

Kuten Jukka tuossa sano, et se joudutaan varaamaan ensinnäkin -

puoltoista, kaks vuotta aikasemmin, ... - Joo.

Mimmonen prosessi se on ja mitä siihen pitää ottaa huomioon?

Miten te tiedätte, et tää on nyt mahdollista, tää kannattaa tehdä?

Se mahdollisuus näyttäytyy semmosina pieninä puroina tietyl tapaa, -

et tarpeeks monta asiaa yhdistyy ja on semmonen käsitys siitä, -

et nyt on se momentum, et nyt on se hetki, -

kun jos tämmösen haluu ikinä tehdä, niin nyt se kannattais pistää aluille.

Meidän tapauksessa, täs mun Hartwall Arenan keikan tapauksessa -

oli ensin ollu Flow'n keikka, joka meni varmasti paremmin -

kun mä ikinä uskalsin odottaa, ja se kipinä siitä, -

et mä haluun tehdä tämmöst isoo, suureellisempaa lavashow'ta.

Se lähti sielt kytemään, ja se resonoi kyl ihmisii.

Sit aika pian sen jälkeen pitikin tehdä päätös Hartwall Arenan varaamisesta.

Mimmonen hetki se on? Onks jännittävää?

Se on semmonen, et ee, et mulla on managerointi Comusicissa, -

jonka yks omistajista on Samu Haber, niin se oli silleen yhes tapaamisessa, -

et no niin, kun ruvetaan piirtää jotain aikajanaa, -

niin sit se on silleen, et tossa kohtaa Hartwall Arena.

Sit mä olin silleen, et niin varmaan.

Ei siit sit kauaa menny, varmaan pari viikkoo, -

niin sit sinne oli varattu ne päivämäärät, kun niit ei ole paljoo, -

niin sit se oli siel varattuna. Sit ruvettiin scouttaamaan, -

et kenen kans toteutetaan se, et yhteistyökumppanii.

Toimiiks tää, sulla on osakeyhtiö? - [Puu:] Joo.

Mimmonen rooli siinä on, et miten tää rakentuu?

Ensinnäkin, et miks sulla on osakeyhtiö? - Se on vaan helpompaa.

Mul oli aluks toiminimi, ja sit mä totesin vuoden jälkeen, -

et tää kaikki on niin paljon helpompaa, jos on osakeyhtiö.

[Leppilampi:] Se on omissa käsissä?

Niin, ja siin platformilla pystyy tekemään niin monta eri asiaa.

Sit siinä alkaa, niin kuin sanoit, että nyt mainitsit jo Comusicinkin, -

et siel on taas yks layer lisää, -

niin tää vaan rupee ikään kuin purkautuu ja näyttäytyy, -

et mimmonen älytön projekti se on ja kuinka paljon siinä on tahoja -

ja alihankkijoita ja yksilöitä osallisena.

Ja palavereita. Sitten se tapahtuu, se yks hetki, -

ja se kestää kaks tuntia, ja sit koko se työ, mitä sen eteen on tehty, -

on niin kuin, tää oli tässä.

Niin. Elokuva jää kuitenkin elämään aina, -

ja se tehdään ikuiseksi. Totta kai tostakin taltioitiin, -

taltiointi jää elämään. - Ei semmosta, mitä julkastaan koskaan.

Se on se hetki. - Se on se hetki, -

ja tavallaan se kaikki kulminoituu siihen.

Se kaikki duuni, kaikki ne ihmiset, ja sitä ei kannata ajatella etukäteen hirveesti.

Sen tajuaa vasta sitten.

Sit siel on tietysti, sehän maksaa x määrän tietysti, -

et sä varaat ne ja sit täytyy rupee alihankkijoita sitouttamaan.

Sä tiedät, et tässähän rupee menoja olee aika paljon?

Joo. - Nehän pystyis vaan kompensoimaan sillä, -

et sä luotat siihen, et se myy loppuun, niin mimmonen paine se on?

No se on paine, ja se on kyl semmonen, mikä aiheutti mulle -

ihan fyysistä pahoinvointia, se päivä ennen kuin liput tulee myyntiin.

Sit mä totesin sillon, että mun psyykelle ei tee hyvää, -

et mä maanisesti vaik seuraan.

Sama, jos julkaisee biisin, niin mä en seuraa sitä, -

et kuinka paljon tällä hetkellä ihmiset kuuntelee tätä biisiä, -

vaikka se olis täysin mahdollista, mut se ei tee mulle hyvää.

Asiat, jotka ei oo, et mä oon tehnyt kaiken voitavan, -

ja sit pitää vaan luottaa.

Se on vaikeeta, mutta joo.

Sitä helposti ulkoapäinkin aattelee, että toi on niin laskettu ja tiedetään jo, -

että on kyllä aikamoinen itseluottamus, ja tajuu sen, että on niin paljon yleisöä, -

et kyl ne tulee, jos mä laitan tän, et tää on saletti, -

mut et siihen liittyy tollasta, et se on kaikille osapuolille kuitenkin aina riski.

Se on rohkee askel. - Niin, ja sitten, -

kun siitäkään ei voi olla varma, että sinne tulee porukkaa -

tai että, no tulee porukkaa, ei nyt niin, -

se ei oo se ongelma, vaan se, että tuleeks sinne tarpeeks porukkaa, -

että tää kannattaa, tämmösen ison konsertin järjestäminen.

Sitten, kun aattelee vaikka totakin, että haluaa varmastikin -

tai ite miettis näin, että jos itelle tulis tommonen mahdollisuus, -

niin haluaisin kyllä käyttää kaikki.

Mä muistan, kyllähän toi Tiihosen Jare on sanonut -

vaikka jostain mäkimonttukeikoista, kun on jutellu vaikka tekniikkafirmojen kans -

tai puhumattakaan Stadikkajutuista, -

et kaikki, mikä nyt tulee ja mikä irtoo, -

niin me laitetaan nyt tähän. - Joo.

Kun tää kerran tehdään, niin me halutaan, et se on todella sen arvoinen.

Jare on tehnyt siitä, se pistää siis paljon -

budjetista siihen nimenomaan, et miltä se näyttää.

Sen takia ne on ollut niin isoja menestyksiä, -

et hän on alottanut tommosen näyttävyyden tien, -

ja se, et siihen uskalletaan pistää niit paukkuja, -

koska sillä tavalla siit saa vaikuttavamman näköisen.

Suomalaisille isoille produktioille on sitä kautta tullu tosi hyvä maine -

ja ihmiset menee kattoo niitä.

Se on avannu sen kulttuurin kyllä, että sanotaan vaikka, -

että nyt COVID-aikoina, -

että on matkustusrajoitteita, ja katotaan, miten se tulee sit vaikuttaa, -

mut puhutaan vaik -22 kesä, -

ettei vieläkään ehkä maailmalta vaikka tulis artisteja, -

niin aika hyvin ja pitkälle pystyis kotimaisilla artisteilla -

myös tässä maassa tapahtumat elää. - Helposti.

[Leppilampi:] Se on tosi hieno juttu, -

ja se on vaatinut niitä rohkeita uranuurtajia ja tientekijöitä -

ja päätöksiä ja yrittäjähenkisyyttä siinä mielessä, -

että uskalletaan ottaa se riski ja luoda jotain uutta.

Nyt sitten tää vielä, -

että kun mietit koko ajan sitä sisältöä.

Totta kai se on vähän ehkä eri asia, -

että millä genrellä liikutaan, -

mutta silti kaikkialla on pakko kulkea jonkinnäköinen, -

jossain symbioosissa se sisältö, se taide ja se katu-uskottavuus siinä, -

ja sitten taas kaupallisuus, että miten tää on laskettu, -

että tää oikeesti kattaa meidän kulut ja jättääkin jotain.

Järkevää liiketoimintaa ja muuta.

Kuinka paljon sä saat ja haluat olla mukana sellasessa -

vai pyritkö täysin pysymään irti ja keskittymään vaan sisältöön?

Kyl mul on ihmiset, joihin mä luotan, jotka sit kertoo mulle, -

et Anna, ois tosi ihanaa tämmönen juttu, mitä sä oot suunnitellu, -

mut et se maksaa tän ja tän verran, et haluuks sä ihan varmasti?

Sit toki sillon mä päätän, haluunks mä ihan varmasti -

vai scoutataanks me sit joku toinen vaihtoehto, -

joka on melkein sama. - Niin.

Tai asia, jolla ei loppujen lopuks ookaan niin paljon merkitystä.

Just. Tääkin, kun alotettiin sieltä, -

et on ollu vähän erilainen toi kenttä, -

että sä oot ollu se Outokummusta Turkuun kauppakorkeaan -

hakeutunut, kitaraa soittava, vähän itseään etsivä tyyppi, -

joka vaan hyppää aina lavalle, kun semmonen mahdollisuus tulee.

Tää oli aika hyvä tämmönen pähkinänkuori.

Sitten se, että no hei, nyt mä näänkin Idols-mainoksen, -

ja mä hyppään sinne, ja nyt me ollaan tässä kokonaisuudessa, -

niin se on käsittämätön matka, -

ja kaikki tää, miten maailma on muuttunu.

Jos aattelen vaikka nyt sitä, et nykyään on, -

se kuuluu tähän, et se on tietyllä tavalla enemmän tällästä -

kaupallisuuden ja taiteen ja sen yhdistelmää, -

et kenttä ja yleisö ja maailma jollain tavalla tukee sitä enemmän.

Se ymmärretään, että Anna Puu on koko Forumin tai Stockan -

seinänkokosessa Huawei-mainoksessa, mutta se ei vie sun katu-uskottavuutta -

tai artistiutta pois. - Toivon, et se ei vie sitä pois.

No ei oo vieny, mut se, että millä tavalla tommonen rakennetaan?

Mimmonen paini se on? Siinä on tietysti se, -

et voidaan ajatella, et 20 vuotta sitten ei missään nimessä tullu kuuloonkaan, -

et joku, no ees, no en mä tiedä.

Ei, siis kaupallisuus ja taide on, -

kaupallisuuden ja taiteen yhdistäminen on edelleenkin -

isolle osalle taiteilijoita kirosana, -

mut ennen se on ollu vielä enemmän.

Ihan yhtä lailla sen takia Idols on ollu niin, -

miten mä nyt sanoisin, et ei oo ehkä ajateltu, -

et sielt tulee oikeita artisteja, -

koska ne ei tuu sielt jotain autotallin syövereistä.

Onhan tos tapahtunu paljon asennemuutosta, -

että tää tilanne ja kenttä näyttäytyy nyt semmosena, mitä se on.

Toki tääkin voi mennä liiallisuuksiin.

Sillon se rupee taas näkymään siinä, -

et asenteet muuttuu ehkä vähän negatiiviseks.

Jotenkin ite mä nään sen, kaikki tollasetkin, -

et kun maailma muuttuu ja tulee niin paljon erilaisia alustoja, -

ja kuluttamiskulttuuri muuttuu, -

niin kyllä esimerkiks se, että sosiaalisen median yhdistäminen -

vaikka siihen omaan, et sä oot kiinni sun fanibasessa siellä -

ja sitä kautta saat myös viestiä ja musiikkia näkyviin, -

koska ihmiset on siellä kuitenkin. Tuntuu, että olisko ollu eri asia se, -

että se ois ollu joku, joka ei liity millään tavalla -

tähän sun tekemiseen. Vaikka firma olis maksanu mitä, -

niin lähteä mukaan sellaseen, -

kun mä taas mietin näin, että kyllähän toi on mietitty fiksusti molemmilta puolilta.

Sulla on se laite, jossa on hyvä kamera ja hyvät äänet, niin että saat ...

Jota mä käytän mun työntekoon. - [Leppilampi:] Käytät.

Se kuuluu siihen, ja siellä kulutetaan myös sisältöö, -

et siihen on jollain tavalla jonkinnäköinen orgaaninen liitos.

Tommosia asioita mä mietin paljon, -

et yhteistyökumppanuuksiahan ehdotetaan paljon.

Hyvin harvaan sitten tulee sanottua joo, et niis pitää olla jotain, -

niis pitää olla joku syy, et mä osaan vastata siihen miksi-kysymykseen.

Miksi tekisin tämän? - Niin, kyllä.

Se on hyvin kuvaavaa vaan, jotenkin se, -

et sitten tietyl taval se määrittää myös isolle yleisölle sitä leveliä, -

et sä oot kiistaton.

Sut on jo ikään kun alalla ja piireissä, ja yleisö on hyväksynyt sut, -

ja sitten sut on vielä tunnustettu useampaan kertaan Emma-palkinnoilla, -

ja sä oot myyny sen Hartsun ja vetäny sen vielä todella menestyksekkäästi, -

et vau, se oli myös sisällöllisesti yllättävä ja todella upee.

Sit sä saavutat jonkun sellasen levelin, -

että nyt sä voit olla tollasessa ikään kun, -

koska eihän ne ottaiskaan muuten sua.

Se on jännä, et siitä on tullu semmonen, kun mä ajan ohi itse autolla -

vaikka Forumin kulman, ja Gasellit oli uuden levyn kans siinä, -

niin siit tuli semmonen jotenkin, et hei, we made it.

Siin on se, et me ollaan Fogen kulmapojat, -

et tota me ollaan tavoteltu.

Siihen pitää käydä kaikki ne rappuset sitä ennen.

Ja sit siin on se, että vaikka se olis kaupallinen yhteistyö, -

mut sen kokosena. Se luo edelleen, se nostaa sitä jotain semmosta tähteyttä, -

niin se on ilmeisesti nyt vaan, -

se on tänä päivänä tulevaisuus, -

koko ajan enemmän ja enemmän synergiassa kulkeva asia.

Niin tai se on yks mahdollisuus.

Mä ajattelen, et se on mahdollinen tie, -

mut se ei oo semmonen asia, mikä on pakollinen myöskään.

Se ei tee sun taiteesta yhtään sen vähempää, -

jos et sä ite ikinä haluu antaa pikkusormee kaupallisuudelle.

Sit samaan aikaan joistain asioista -

sä sit ehkä jäät myös paitsi.

Tää on tosi vaikee keskustelu, tää taiteen ja kaupallisuuden yhdistäminen.

Mä en oo koskaan ajatellu, et mä -

tai no ehkä sillon aluks mä aattelin, et kaupallinen, -

mut et mitä sekin tarkottaa? - Mitä se tarkoittaa? Niin.

Et ihmiset kuuntelee sua. - Niin.

Se on aika ... - Missään nimessä en halua.

Mitä vähemmän ihmiset kuuntelee, sitä parempi.

Sen takia joku indie-skene on niin vaikee, -

koska sä voit olla indie vaan sen yhen levyn verran tyyppisesti, -

ja sen jälkeen, jos sä kasvatat suosiota, niin se eka levy oli parempi, -

koska sillon vähemmän ihmiset tunsi sitä, -

ja se ei vielä ollu menny tohon kaupalliseen hömpötykseen.

Mä kuuntelin Green Dayta jo paljon ennen kun se oli ees Green Day.

Näitä kuulee aina. Tai se, et kyl se oli jotenkin aidompaa, -

ja nyt se on menny liian tuotetuks tai jotain, niin tää onkin se haaste, -

et nyt rupee olee tavallaan levelit noin kovat, -

ja se rupee olee jo sellasta liikevaihtoo ja toimeentuloa -

ja työllistämistä ympärille, et kyllähän sen aistii varmasti.

Sanotaan näin, että tän alan kriisitilanteen äärellä se, -

että kaikki seisahtuu, niin sen näkee vasta konkreettisesti, -

että mimmonen vaikutus sillä on, että Anna Puu ei nyt lähdekään kiertueelle.

Pam, se homma seisahtuu niin monelta osalta.

Tosi monelta. Sitten tietenkin, kun en ole ainut toimija, -

niin sit, kun meit on, kun kaikkien hommat seisahtuu, -

niin se on semmonen korttitalo, joka vaan siis luhistuu hetkellisesti, -

toivottavasti hetkellisesti, mut saa nähdä, -

minkälaisena se kohoaa sit uudestaan -

ja kuinka monta korttii sielt ei enää vaan pääse kentälle.

Täs on nyt oikeestaan viel se, että kun rupee olee noin isoa -

tietyl tavalla toimintaa toi, -

niin onko sellaista paluutakaan, -

et voisik sä enää lähteä tekemään jotenkin, -

et nyt ruvetaan tekee pienemmin, et mä en haluu kantaa tällästä vastuuta -

tai jotain vai onko siinä nyt sellanen ikään kun, -

niin isot asiat liikkuu jo ja on liikkeellä?

[Puu:] Suuruuden vaatimus vai?

Niin, et on vastuu tietyl tavalla, et mun on nyt pidettävä tämmönen taso yllä, -

ja mitä mä seuraavaksi keksin?

Mä ehkä enemmän ajattelen sitä niin, -

että kun asioista kommunikoi tarpeeks hyvissä ajoin niille ihmisille, -

kenen kaa tekee töitä, niin kaikki on ok.

Ei tavallaan pidä ketään semmoses löyhässä hirressä ja uskomuksissa siihen, -

et ens kesänä muuten tehään hitokseen keikkoja.

Mitä enemmän hyvissä ajoin asioista pystyy viestimään, niin sitä parempi.

Siihen tarvitaan taas suunnitelmallisuutta. Siihen tarvitaan sitä, -

et mitä mä vaikka haluisin tehdä seuraavaks, -

ja sit suunnittelee sen mukaan, oli se sit isompaa tai pienempää.

Nyt mä oon sanonu täällä, et aika on tavallaan niin outo, -

ettei voi tietää esimerkiks suunnitelmallisesti vaikka vuoden päähän -

tai puolenkaan vuoden päähän, että uskaltaako tehdä jotain, -

mut otetaan nyt kuitenkin se, että ensin mietitään tätä tälläsenä -

kokonaisvaltasena yrityksenä ja et teet sun osakeyhtiön kautta juttuja, -

joka on kuitenkin se Anna Puun tekeminen ja toiminta, -

niin onks jotain vielä haaveita tai jotain suuntaa auennut -

esimerkiks sen jälkeen, kun Hartwall Arena on kuitenkin tietynlainen virstanpylväs.

Sit, kun se on tehty, et se on check, niin onko jotain?

Onks se Stadikka? Onks sulla sellasii konkreettisia haaveita vielä, -

mitä ei oo ehkä uskaltanu tai kehdannu ääneen sanoo?

Mä oon aika huono haaveilemaan, -

vaikka harrastan semmosta päiväunihaaveiluu, -

mutta tommosten isojen juttujen haaveilu on, -

ehkä siin se suomalaisuus sit iskee jotenkin kuitenkin ne jalat sinne maahan, -

vaik yrittää liihottaa tuol jossain pilvissä.

Joku sisäinen ääni on silleen, että älä nyt kuvittele liikoja ittestäs.

Samaan aikaan mä oon aika avoin.

Mä oon avoin sille, et jos tulee joku ihan hullukin idea, -

niin mua ei paljookaan tarvii suostutella, -

et jos mä vaan nään sen, et tää vois tapahtuu, -

niin sit se on se mun suunta, mitä kohti lähetään ajamaan.

Mä en osaa tommosta etukäteen -

suurien asioiden haaveilua oikeestaan, -

edes oman urani haaveilua, vaan se vaan jotenkin tapahtuu sit aina.

Annetaan asioiden tapahtua, ja keskitytään tärkeisiin asioihin ensin -

ja asiaan kerrallaan.

Toivon todella hyvää loppuodotusaikaa, ja onnea teille jo tässä vaiheessa.

Kiitos.

Ja onnittelut sun urasta ja elämästä.

Se on tosi inspiroivaa. - Kiitos samoin Mikko.

Näin. Kiitos myös sulle, et olit mukana, -

ja ite ainakin tässä inspiroiduin.

On jotenkin äärettömän hienoo saada istuu tässä ja vaihtaa ajatuksia -

Annan laisten kanssa. Kiitos myös Jukalle, -

et olit mukana yllättämässä. Saatiin hieno ...

[Puu:] Punastumisen hetki. - Niin, punastumisen hetki myös aikaan, -

mutta paljon tosi kiinnostavia pointteja.

Laita vaan ihmees linkkii jakoon, jos tästä inspiroiduit, -

ja levitä sanaa myös omissa somekanavissa, ja ota kanava seurantaan.

Tsekkaa jatkossa myös muut Olen yrittäjä -jaksot.

Nyt ei muuta kun rohkeutta, luovuutta ja tekoja, kun hei kerran sitä vaan eletään.

[musiikkia]

[musiikkia]

Yrittämisen tukeminen on aina ollut syvällä Fennian ytimessä ja juurissa.

Yrittäminen on enemmän kuin yritystoimintaa.

Se on tapa toimia ja elämänasenne.

Löydä vakuutukset kaikkiin tulevaisuutesi mahdollisuuksiin osoitteesta fennia.fi.

[musiikkia]