Pelaaminen kehittää tiimityötaitoja – yksin ei voi voittaa

21-vuotias Alex on saanut digitaalisten pelien ansiosta kavereita, tiimityötaitoja ja sinnikkyyttä. Parasta pelaamisessa on huomata, miten oma osaaminen kehittyy.

Alexin ensimmäiseen pelimuistoon liittyy viisivuotiaana äidiltä saatu käsikonsoli, Nintendon Game Boy, ja siihen sopiva Pokémon-peli. Seuraavaksi kotiin kiikutettiin Xbox. Isä oli Microsoftilla töissä ja sitä kautta Alex sai mahdollisuuksia kokeilla eri pelejä.

Nyt Alex on 21-vuotias skeittari, joka myy työkseen urheilulenkkareita. Hän on juuri muuttanut ensimmäiseen omaan kotiinsa Helsingin Lauttasaareen. Pelaaminen on harrastus, joka on kulkenut hänen mukanaan jo viisitoista vuotta.

– Pelaaminen on minulle vähän kuin tv-sarjat monille ihmisille. Mieluummin rentoudun pelaamalla kuin katsomalla tv:tä. Pelissä pystyy keskittymään täysillä yhteen asiaan ja mieli toimii skarpisti, Alex sanoo.

Alexin suosikkeja ovat sotapelit. Eniten hän on viihtynyt Call of Dutyn parissa. Call of Duty eli tuttavallisemmin CoD on ammuntapelien sarja, jonka taustatarinat sijoittuvat 1. ja 2. maailmansotaan, kylmään sotaan ja kuvitteellisiin, tulevaisuuden sotiin. Call of Dutya voi pelata tietokoneella tai melkein millä tahansa pelikonsolilla.

Call of Duty miellyttää Alexia osin siksi, että sitä voi pelata netin välityksellä yhdessä kavereiden, tai yhtä hyvin tuntemattomien kanssa mistä päin maailmaa tahansa.

– Muutama kaverisuhde on alkanut pelaamisen kautta. Jokin vuosi sitten pelasin tosi paljon viiden saksalaisen äijän kanssa. Emme ole koskaan tavanneet, mutta sitä kautta tutustuimme hyvin.

Korona-aika ja eristäytyminen kotiin ei ole saanut Alexia pelaamaan enemmän, sillä hän on keskittynyt skeittiharrastukseensa. Osalle hänen kavereistaan pelaaminen toi kuitenkin helpotusta jatkuvan kotonaolon yksitoikkoisuuteen. Pelaaminen myös helpottaa yhteydenpitoa kavereihin.

Tavoitteet motivoivat pelaamisessa

Digitaalisten pelien suosio kasvaa jatkuvasti: 10–75-vuotiaista suomalaisista kaksi kolmasosaa pelaa aktiivisesti yhtä tai useampaa digitaalista peliä.

Alex uskoo pelaamisen suosion liittyvän siihen, että peliin pääsee hetkeksi arkea pakoon. Lisäksi oma peli löytyy ihan jokaiselle.

– On roolipelejä, joissa voi elää hetken eri elämää, räiskintäpelejä, lätkä- ja skedepelejä… Ihan kaikille löytyy jotain ja voi saada myös uutta näkökulmaa oman elämän ulkopuolelta, Alex sanoo.

Alexille itselleen palkitsevinta pelaamisessa on kehittyminen. Toisinaan hän tykkää pelata tavoitteellisesti ja kovalla tasolla siten, että pyrkii tekemään kaiken mahdollisimman hyvin. Silloin jännitys tulee siitä, voittaako vai ei.

Kun Alex aloittaa uuden pelin ja huomaa, ettei osaa sitä kunnolla, hän innostuu mahdollisuudesta kehittyä paremmaksi. Tällä hetkellä Alex pelaa jokin aika sitten julkaistua Skater XL -skeittisimulaatiopeliä, joka on hänen mukaansa erittäin vaikea. Skeittaamaan Alex ei ole hetkeen päässyt, joten pelin kautta voi ”elää vähän skede-elämää”.

Alexin rakkaimmissa harrastuksissa, skeittaamisessa ja pelaamisessa on yllättävän paljon samaa. Molemmissa pitää yrittää aika monta kertaa, ennen kuin onnistuu. Saa tehdä toistoja toiston perään.

– Sen pelaaminen ja skeittiharrastus ovat opettaneet, etten luovuta heti, vaikka epäonnistun, Alex sanoo.

Voittoon ei pääse yksin

Pelaaminen on tuonut Alexille osaamista, jota jokainen tarvitsee elämässään. Osa peleistä vaatii tiimityötä, yhdessä suunnittelua ja yhteisen tavoitteen eteen työskentelyä. Samoja taitoja, joita nuorille yritetään koulussa opettaa ryhmätöiden avulla.

– Esimerkiksi Counter Strikea pelataan viiden hengen tiimissä. Voittoon ei voi päästä yksin, vaan tunnin ajan pitää pelata yhteistä peliä ja kommunikoida tuntemattomien ihmisten kanssa, Alex kertoo.

Pelaamisen kautta Alexille on karttunut myös englannin kielen taitoa. Sanavarasto on laajentunut ja toisaalta juttelu vieraskielisten kanssa on kehittänyt englannin puhumista. Toki myös tietokoneen käytössä kehittyy aika näppäräksi, kun pelaa aktiivisesti.

Kotona pelaaminen on Alexille paitsi tapa pitää yhteyttä muihin ihmisiin ja nollata ajatuksia – siitä näkökulmasta on kiva ajatus, että koti ja irtaimisto peleineen on vakuutettu. Silti tietokoneen hajoaminen ei ole Alexille uhkakuva.

– Sellaisessa hypoteettisessa tilanteessa, etten voisi yhtäkkiä pelata, keksisin varmasti jotain muuta hauskaa tekemistä, Alex sanoo.